Nappasin tämän kuvan vähän aikaa sitten, kun kotona pitkästä aika tuntui olevan valoisaa. Ihan mielettömän ihanaa, että ikkunasta tulvii aurinko ja kevätvalo, jota vielä maassa oleva hanki korostaa. Olin kuvaa ottaessa sairaslomalla, sain nukuttua kerrankin tarpeeksi ja mieli alkoi olemaan virkeämpi.
Tämä on mun semmonen lempinurkka varmaan meillä kotona. Tai onhan meillä sohvat ja matot ja kaikki muukin kivaa, mutta tässä on jotain niin mua. Retroa, leppoisaa, kesää, musaa, etnoa... vähän niinkuin kaikkea.
En tiedä miksi mielessäni juuri nyt pyörii Kuuba. Mutta sinne niin tekisi mieli lähteä. Aurinkoon talvella, katsomaan ihania värikkäitä taloja ja sitä kuubalaisten perusarkea. Tiesittekö muuten, että Kuuba on kauppasaarron vuoksi tullut erittäin omavaraiseksi. Nykyaikana, kun kapitalismi pyörittää koko maapalloa, Kuubassa pystytään ylläpitämään omavaraisuusastetta korkeana.
No, meillä ei ole toivettakaan omavaraisuudesta. Ei tässä elämäntilanteessa. Lapset vie arjessa meikäläiseltä aivan kaiken jaksamisen ja voimavarat. Pihalla oleva muutama kasvulavakaan ei tuota mitään kun me ei jakseta sitä hoitaa. Ehkä joku päivä tilanne on eri. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu siltä, että ylipäätänsä omakotitalon ylläpitäminen on mulle liikaa.Tai ei liikaa, mutta haluaisin keskittyä olennaiseen - en omakotitalon hoitoon.l
Toki kevätaurinkon tuomana arjen sulostuttajana on myös kevätväsymys, jonka saan ihan joka ikinen vuosi. Mun kroppa reagoi niin hassusti pimeyteen ja sitten taas kevään aurinkoon. Monesti olen miettinytkin, että mä varmaan geenien puolesta kuuluisin jonnekin, missä vuoden aikojen vaihtelut eivät ole näin suuria kuin täällä meidän leveyspiireillä.
No semmoiset tietenkin jäävät unelmaksi, ellei keksi jotain todella häikäisevää työpaikkaa jostain valoisasta maasta.
Mutta niitä ideoita odotellessa ihastelen vain tätä omaa nurkkaani.
