Loppuvuoden ajatuksia

Sain juuri postattua edellisen kirjoitukseni, kun iski tämä syksyn pimeys. Tuntui, että maa on musta ja taivas on musta. Aamulla kun heräsin ja vein tytöt, nuorin kysyi että onko nyt jo yö. Hakiessani päiväkodista neiti kysyi samaa. Ja sitä mukaa kun pimeni ja pimeni, minäkin aloin vaipua suruhuntuun.

Perheeseen iski joku epämääräinen flunssa ja olin melkein 2 viikkoa pois töistä. Teki mieli vaan nukkua ja nukkua. Aamulla vein lapset ja palasin kotiin nukkumaan, illalla taas tosi väsynyt. Mitään oikeita kunnollisia oireita ei oikein tullut, lukuunottamatta kurkkukipua. Vain järkyttävä väsymys ja uupumus. En tiedä, tekikö nukkuminen loppujen lopuksi hyvää, vai havahduinko asiaan ajoissa, kun kaivoin kirkasvalolampun kellarista.

Ja nostin masennuslääkityksen annostusta.

Lähipiirissä oli myös sairastelua, jonka vuoksi olin pois tolaltani hetken aikaa. Onneksi järki tuli takaisin ja tajusin, että nyt täytyy saada oma vointi kuntoon, muuten en jaksa enää lasten kanssa.

On tullut todennettua nyt sekin, että tämmöisestä 14 vuotta kestäneestä suhteesta ja 10 vuotta kestäneestä avioliitosta ei erota noin vain. Kyllä sitä surutyötä riittää pitkäksikin aikaa. Semmoista aaltoilevaa se on tottakai ja monella tavoin pystyy itsekin asioihin vaikuttamaan. Mutta tulee niitä hetkiä, juhlapyhiä, yhteydenottoja, sanoja kun lapset kysyvät että voisiko isi vielä palata kotiin. Nyt voin jo onneksi rehellisesti sanoa, että isi ei voi palata kotiin. Isi ja äiti ei kumpikaan halua. Oli se aika kun olisin tehnyt mitä tahansa saadakseni perheeni takaisin kokonaisena.



Sitten vaan tätä arkea ja sen pyörittämistä. Joulu on viikon päästä ja siitäkin pitäis selvitä. Onneks joulun jälkeen lähdetään seurustelukumppanin kanssa laivalle, pääsen hetkeksi eroon tästä härdellistä ja omista piireistä. Syömään ja nukkumaan.

Jouluksi saan lapset kotiin ja se oli oikeasti lastenkin toive. Olin ajatellut, että isän seura on tärkeämpi, mutta kotona he haluavat kuitenkin joulun viettää. Olen iloinen siitä. Ehkä olen jotain tehnyt kuitenkin oikein <3.

Nämä valokuvat on muuten tästä loppuvuodelta. Huonot kuvat, mutta kaikki on mun työpäivän vaatteita. Vaatekaappi koostuu aika pitkälle nyt tunikoista ja mekoista, olen niin tykästynyt näihin kotimaisiin merkkeihin (papu, nosh, neulomo jne.)

Hiuksetkin lopulta tummenivat takaisin sen pieleen menneen vaalennusoperaation jälkeen. Joulun välipäivinä olen varannut ajan ekokampaamoon ja tarkoitus olisi lopettaa kokonaan kemiallisten värien käyttäminen, siirtyä luonnonmukaisiin väreihin.  Että aika monenlaista juttua on kuitenkin menossa.







Talous....

Veronpalautukset tuli ja meni, peltisepän laskun sain maksettua. Samoihin aikoihin rupesin taas tarkastelemaan tarkemmalla kädellä taloudellista tilannetta ja tekemään kunnollista säästösuunnitelmaa. Kirjoitin aikaisemminkin jo siitä talouden haltuun ottamisesta, mutta nyt oli aika keskittyä siihen uudestaan.

Olen puolisen vuotta tehnyt aika tarkkaa kirjanpitoa siitä, miten pajon rahaa kuluu autoon, asumiseen, vakuutuksiin jne. Nyt kun alkaa olemaan selkeä hahmotelma siitä, seuraava vaihe on laittaa joka palkasta sivuun eri tileille rahaa joista näitä laskuja sitten maksetaan. Ja tietty summa kuussa ruokaan ja bensoihin, loput säästöön.

Mulla on erilliset tilit tällä hetkellä juurikin asumiselle ja autokustannuksille. Keräämällä autotilille vähän extraa kykenen varautumaan mahdollisiin remonttikuluihin jos niitä joskus tulee. Asumistilillä on myös syytä olla aina vähän ylimääräistä, edes vakuutuksen omavastuun verran, jos jotain hajoais.

Useaan eri rahastoon menee tällä hetkellä pieni summa rahaa, mutta uutena asiana (tai ei uutena, olen kyllä 20 vuotta sitten ostanut osakkeita) olen miettinyt ihan osakesijoittamista. Isoista rahoista ei puhuta, muutamalla kympillä voi jo saada yhden osakkeen, mutta mielenkiintoistahan se on. Tässä on ehkä se fiilis se juttu, ei edes vaurastuminen. Vähällähän me pärjätään. Mutta ettei joka kuukausi olis se tilanne, että palkka häviää laskuihin ja mitään ei jää säästöön tai jos jää niin ne häviää kahviloihin. Lasten kasvaessa kaikki kulut kasvavat, miksei siihen voisi alkaa varautumaan jo etukäteen? Facessa on ryhmä "Vauras nainen", johon olen jo pitkän aikaa kuulunut ja huomannut, etten olekaan yksin ajatuksineni.


Haa, tässä muuten on meidän eteisen uusi tapetti! Mulla jäi edellisestä tapettihommasta niin paljon liisteriä, että nyt pääsen jatkamaan!!!  Ja sain vaunut myytyä=eteiseen tilaa, niin pääsen vihdoin sisustamaan sitä!

Oman kodin laittaminen on ihan parasta mitä tiedän. Välillä kun katselen oikotiellä jotain meille sopivia asuntoja, katson niitäkin sillä silmällä nyt, että saako niistä ihan oman näköiset. Ihana kun ei tarvitse kysyä kenenkään mielipidettä!

Oikein lämmintä Joulua!