Väsymys

Kuinka moni muistaa ne ruuhkavuodet? Kun iltayhdeksältä lasten mentyä nukkumaan hilaat itsesi sohvalle, sieltä tyhjentämään pyykinpesukonetta ja keräät ympäri asuntoa irtonaisia jalkapallosuojia, pyöräilykypäriä, likaisia vaatteita...? Siivoat keittiön iltapalan jäljiltä ja valmistelet seuraavaksi päiväksi lapsille vaatteet ja ulkovaatteet, ettei aamulla iske kauhea hässäkkä. Pinnit ja pompulat koriin, pahin leluryysis lastenhuoneeseen...niin ja se pyykkikone!

Aamulla silti iskee hässäkkä ja just ja just ehdit töihin kun olet kaksi lasta saattanut päiväkotiin kolmannen jäädessä kotiin harmittelemaan kun äiti ei ehtinyt voidella leipää.Valmiiksi. (kyllä se oikesti itse aamupalansa tekee, mutta haluaisi mun passaavan).

Kun unet jää auttamattomasti aina liian lyhyiksi ja koisaat sitten lapsivapaan viikonlopun ympäri vuorokauden.

Ja miksi ne lapset herättää sut viikonloppuna jo ennen kahdeksaa? ÄITIIII NOUSE YLÖS JOOOO!!! Ja arkena et saa niitä millään sängystä ylös, ei pikkukakkosella eikä ilman pikkukakkosta. Ja jos sängystä siirtyvät sohvalle, eivät siitä selviä enää hammaspesulle.


Nämä on ehkä niitä asioita, joita en tajunnut osata arvostaa kun meitä oli kaksi. Tai sitten meillä ei vaan ollut niin iso kaaos silloin. Oikeasti koti on suhtkoht siisti kyllä ja olen yrittänyt osallistaa lapsia viikkorahan avulla kotitöihin. Mutta (keskuspölyn)imuria en edes viitsi laittaa kaappiin kun pahimmillaan imuroin viisi kertaa päivässä keksinmurut ja pihalta kantautuvan hiekan sekä havunneulaset. Saisko siivoojan? Kerran viikossa mielellään. Miten mä ikinä selviän kun palaan täysipäiväisesti töihin?

Niin ja ne ruuhkavuodet... viikonloppuna yrität vauhdikkaasti tehdä seuraavan viikon sapuskat. Koska... Töiden jälkeen käydään kääntymässä kotona ja mennään johonkin jalkapalloon tai partioon tai mihin milloinkin. Pienin kainaloon ja isommille treenivaatteet niskaan.  Kuinka usein sorrut hakemaan patonkia kaupasta ja jogurtin toiseen käteen.

Mutta silti. Vaihtaisinko nämä vuodet johonkin? Tuskinpa. Viihtyisinkö enää siinä sinkkumoodissa jossa kaikki aika on minulle ja vain ainoastaan minulle? Vapaaviikonlopun jälkeen on jo ikävä noita kupeiden hedelmiä. Että niin se vaan menee.

Niin se väsymys. Koskaan et ehdi nukkua tarpeeksi. Kun iltasiivous on tehty, on sitä "omaa aikaa". Ja kun sitä venyttää, onkin helvetin väsynyt aamulla. Varsinkin jos on jotain parisuhteen tynkää, ainoa hetki hoitaa sitä on illalla klo 22 jälkeen.

Mutta onhan näitä keinojakin siunaantunut. Kuivashampoo. Meikkaan töissä. Pakkaan treenivaatteet suoraan reppuun odottamaan seuraavia treenejä. Suunnittelen tulevan viikon ohjelman pääpiirteittäin (milloin käyn kaupassa, milloin lapset suihkussa jne.).  Ja teen lyhennettyä työviikkoa. Saan sitten hoidettua asiat vapaapäivinä.