Teksti muistuttaa minua joka päivä siitä, että vaikka mennyt vuosi (ja monta muutakin vuotta elämässäni) on ollut yhtä helvettiä, niin oikeasti jokaisen kriisin kautta oppii selviytymistaitoja ja arvostamaan myös niitä pieniä hyviä hetkiä.
Mullahan oli jo vuosia haaveena ottaa tatuointi, että tämä erokriisi oikeastaan vaan rohkaisi minua siihen sitten kerralla ja isosti (tuo teksti ei meinaan ole ihan mikään pieni). Joskus kaunistan tuota kättä ja pistän siihen jotain kuvitusta ympärille, mutta nyt saa olla semmoisenaan. Ja kyllä, jälkeenpäin oon miettinyt, että olis se voinut kyllä pienempikin olla ja eri puolella kättä. Silloin ei jostain syystä tullut mieleen :)
Mutta nyt on kuulkaa varattuna uusi aika tatuointiin. Ideoita on pyörinyt ihan tosi paljon ja kaikissa on ollut joku minuun liittyvä ajatus takana. Aluksi halusin selkääni kuvan jossa on äiti ja lapsi, ympärillä lasten nimikirjaimet. Myöhemmin löysin kauniin kuvan leijonaemosta ja poikasesta ja mietin sitä, että olenko se minä. Mutta viimeisimpänä, ehkä tuohon tekstiinkin liittyvänä, päätin että otan tuohon olkapäähän perhosen.
Olen pyöritellyt päässäni perhosen väritystä ja asentoa ja päätynyt ehkä, että ainakin asento on lentoasento. Itsestäkin tuntuu nyt, että olen ikäänkuin vastakuoriutunut perhonen, joka kokeilee siipiään ensi kertaa. Että kaikki nämä koettelemukset ovat myös antaneet minulle kyvyn vihdoin seistä omilla jaloillani ja luottaa omaan pärjäämiseen. Nuo kiekurat haluan päättyvän lasten nimikirjaimiin, koska ilman lapsia - erityisesti mun erityistäni - ei tässä tilanteessa oltaisi.
Väritysasiasta en oikein ole vielä varma. Sininen on mun väri ehdottomasti, mutta toisaalta minuun kuuluu myös värikkyys, henkisesti ja fyysisesti. Pitäisikö perhoselle piirtää vähän kukkia siihen viereen, siitäkään en ole varma. Sunnuntaille on varattu aika, että siellä sitten suunnitellaan ja toteutetaan - jännä nähdä millainen siitä lopulta tulee :)
Onko teillä tatuointeja, millaisia ja mikä on tarina niiden takana?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti