Kesätouhuja

Suomessa tuli yhtäkkiä kesä toukokuun puolessa välissä.☼☼☼

Kelit lämpeni, meren lämpötila nousee kohisten. Ja meidänkin poppoo vihdoin on saatu ulkoilmaan sieltä talven sisätouhuista.

Talviturkki heitettiin tyttöjen kanssa ja kalassa on käyty. . Katiska on yhteisrantamme laiturissa ja laiturilla on ongittu, heitelty virveliä ja lopulta lähdettiin viime viikonloppuna merelle.

Koko lasten tämänvuotisen elämän ajan olen toivonut, että me (ydin)perheenä olisimme voineet tehdä yhdessä asioita. Retkeillä, kalastaa, matkustella, veneillä... vaikka sitkeästi sitä aikaa odotin, ei sitä koskaan tullut.

Mutta nyt me tehdään näitä juttuja, jopa kohtuullisen säännöllisesti. Onnistumisprosentti on vähän sitä sun tätä, mutta tärkeintä on se yhdessä oleminen ja tekeminen - ainakin mun mielestä. Ja koska meitä on nyt mukana kaksi aikuista, kaikki nämä touhut on helpompia toteuttaa ja toisaalta myös silmiä ja käsiä on tuplaten.

Voin sanoa ihan rehellisesti,  että olen paljon onnellisempi nyt. Vaikka tulevaisuus monelta osin on epävarma ja vaikeuksia on edelleen lasten isän suuntaan, niin tämä hetki - se nimanomainen päivä mitä eletään ja ajatukset tulevasta kesästä tekevät minut onnelliseksi. Myös tytöt tuntuvat iloisemmilta ja ovat taas tukeutuneet enemmän minuun. Vanhemman tyttären jalkapalloharrastuksessa olen ihan täysillä mukana, nuorempi kulkee mukana potkimassa palloa kentän laidalla. Ja tytöt lähtevät mielellään ulkoilemaan ja retkeilemään - melkein mihin vain mitä keksin ehdottaa.

Tämä meidän uusi kokeilu oli silakan onginta. Ja tulihan niitä kun osattiin mennä oikeaan paikkaan. Sitten niitä paistettiin nuorimmaisen kanssa koko ilta ja syötiin mahamme täyteen. Nepsy ei suostunut maistamaan ja keskimmäinenkin vähän yökki ruotoja, mutta tämä erittäin äitiinsä tullut  syöpöttelijä veti niitä paistettuna kaksin käsin.

Minäkin 42 vuoteen ensimmäistä kertaa kalassa uskalsin koskea elävään kalaan. Oon aina ollut vähän mato- ja kalakammoinen, varmaankin niiden limaisuudesta johtuen. Mutta nyt ylitin pelkoni, halusin näyttää mallia myös lapsilleni.

Tämä kalahomma tuntuu olevan tytöille mieleen. Esikoisella ei oikein riitä kärsivällisyys + hän haluaa aina vähän parempaa ja enemmän kuin muilla, joten lopulta hermostuu. Nyt onkin yritetty järjestää niin, että esikoiselle järjestyisi jotain häntä kiinnostavaa tekemistä ja ulkoiluhommat tehdään pääasiallisesti tyttöjen kanssa.

Ja onhan ne minullekin niitä hetkiä, kun saan levätä ja elää tavallista perhettä.