Dieetin jälkeinen viikko

Mun dieetti loppui vähän yllättäen ja lähdettiin silloin 9.6 lasten kanssa Kelan järjestämälle sopeutumisvalmennusleirille. Kerron leirin annista vielä toisessa postauksessa, mutta tässä pikkasen ajatusta siitä - miten tuommoisen tiukan vlcd--dieetin lopettaminen onnistui. Ja missä mennään nyt.

Yleensähän tämmönen dieetti pitää aloittaa ja päättää silleen kevyesti. Että joku viikko keventelyä puolin ja toisin. Mutta mullahan kävi vähän eri tavalla eli päätin aika ex-tempore aloittaa ja lopettaminenkin meni silleen muutamassa päivässä.

Sunnuntaina mentiin sinne kuntoutuskeskukseen ja taisin perjantaina alkaa pikkuhilja syödä vähän normaalimpaa ruokaa. Toki dieetin aikana oli tullut syötyä vihanneksia ja proteiinia, joten ei ihan nollasta ollut aloitus. Mun dieettihän kesti sen 8 viikkoa ja viikolla seitsemän olin jo ihan luovuttamassa ja paino ei tippunutkaan kun tuli mässytettyä vähän kaikkea muutakin. Viikolla kahdeksan tsemppasin ja sain sen 10 kiloa rikki, taisi olla jopa 11 kiloa. Että aika hyvillä fiiliksillä lähdin sitten "lomalle".


Napsin reissulta vähän valokuvia noista ruoka-annoksista ja aika isoja annoksiahan sitä tuli syötyä. Aluksi yritin ensimmäisinä päivinä ottaa vähän jotain hiilareita ruokaan mukaan, mutta aika nopeasti ne jäi pois. Eli lautaselle keskimäärin tuli 2/3 tai jopa 3/4 osaa salaattia ja höyrytettyjä vihanneksia, loput sitten jonkunlaista proteiinilisää. Vihannekset olivat vähän mitä sattuu. Oli porkkanaraastetta, tonnikalasalaattia, perus vihersalaatteja yms. mutta aina niitä söin reilusti.

Leipää en yhtä saaristolaislepäpalasta lukuunottamtta syönyt. Juomana vesi.

Voin kehua kyllä Kankaanpään kuntoutuskeskuksen salaattivalikoimaa vaikka itse pääruokapuoli oli vähän huonompi. Aina sai koottua salaateista ja vihanneksista itselle hienon hyvän annoksen. Jokaisella pääruoalla oli myös tarjolla höyrytettyjä vihanneksia.

Aamupalojakin voin kehua.

Aina oli tarjolla perus leivät päällisineen, kananmunat, jogurtit, kahvit.... niin että sai vatsan täyteen. Ekana päivänä nappasin puolikkaan leivän, joka jäi syömättä. Sen jälkeen melkeen mun perussetti oli kananmuna, leikkele+juusto+vihannekset ja jos oli maustamatonta jogua niin sitä. Jotenkin ihana vaan mennä noutopöytään ja kerätä omalle lautaselle kaikkea mistä tykkää.

Plus tottakai juosta täyttämässä lasten lautasia, mukeja ja pyyhkimässä kaatuneita mehumukeja.

Miltä se sitten tuntui? Tottakai vatsa reagoi kun yhtäkkiä palasin syömään normaalisti. Mun päänuppi oli aika sekaisin, koska nälkähän mulla ei tietenkään ollut. Suolisto toimi epävakaasti, jopa vähän löysästi. Koko ajan oli semmoinen fiilis, että kun pääsis takaisin dieetille, että tämä syöminen oli ikäänkuin vähän ylimääräistä vaivaa. Mitään turvotuksia ei sen enempää tullut kun en mässyttänyt sokeria enkä hiilareita, mutta tietty täyteläinen olo oli koko ajan.

Ja tietty tuli muutamia semmoisia vahinkolaukauksia kuten tuossa kuvassa oleva sokerillinen jogurtti. Luulin sen olevan luonnonjogua, mutta eipä ollutkaan. Mutta kaikenkaikkiaan se ei mennyt mitenkään erityisen huonosti. Paino nousi kilon verran siitä alimmasta (ja siinä se on nyt pysynyt) ja olen nyt tässä vähän kompastellut ja miettinyt että miten saisi päänupin tajuamaan että on tosiaan 10 kiloa lähtenyt. Ja miten saisi seuraavat 10 kiloa lähtemään.

Peilistä katsoo nyt jonkun verran eri ihminen. 10 kiloa mun mitoissa ei ole kuitenkaan niin paljoa, että vaatteita vielä joutuisi vaihtamaan pienempiin, koossa 48 mennään siis edelleen. Mutta tämä ei missään nimessä ole tässä, tämä on vasta alkua mun hyvinvoinnin lisäämiseen. Isoja juttuja on jo nyt tapahtunut, mutta paljon on vielä edessäkin.