Kesäinen retki Helsinkiin

Kesäloman ensimmäiset kaksi viikkoa meni kuistiremontin kanssa, mutta siihen väliin saatiin  pieni Helsingin reissu järkättyä miesystävän ja mun tyttöjen kanssa.

Tiesin jo etukäteen, että tänä kesänä mulla ei ole taloudellisia resursseja tarjota mitään kummempia kesälomareissuja, joten ajattelin että pieni Helsingin reissu olisi riittävää vaihtelua. Ja olihan se, kyllä kannatti.

Nepsy ei oikeastaan ollut edes kiinnostunut lähtemään, hän on lomalla halunnut pääosin hengailla kotona. Ja tyttöjen kanssa on kyllä helpompi liikkua. He on paljon spontaanimpia ja toisaalta myös sopeutuvampia. Joten lähdimme sitten kolmen naisen ja yhden miehen porukalla.


Meidän reissuun sisältyi yksi hotelliyö, etnistä ja fine dining ruokailua, raitiovaunulla ja metrolla ajelua, linnanmäen ja korkeasaaren reissu ja loppujen lopuksi kotimatkapäivänä hajonnut auto. Onneksi sain vuokra-auton alle ja päästiin yöksi sentään kotiin.

Eli onnea ja epäonnea. Rahallisesti auton hajoaminen kyllä kirpaisi, mutta toisaalta saatiin kyllä ihania muistoja. Ja tietty paljon valokuvia.

Olen käynyt Korkeasaaressa edellisen kerran kun isosisko oli taaperoiässä. Silloinkin mentiin metrolla, mutta eihän neiti siitä mitään muistanut. Sitä ennen kävin varmaan 15 vuotta aikaisemmin. Että vaikka Helsingin reissuja on harvoin, ne ovat aina yhtä mukavia.

Kaikenkaikkiaan oli kyllä todella leppoisa ja rauhallinen retki. Lapset tykkäsivät tosi paljon ja itseäkin mietitytti useaan otteeseen, että tämmöistäkö täällä olikin (olen asunut Helsingin kantakaupungissa vuosituhannen alussa viitisen vuotta).
Ajeltiin melkein jokaisen mun vanhan kämpän ohi ja esittelin tuttuja paikkoja ja muka kaikkitietävänä ohjastin porukkaa ympäri Helsinkiä.

Linnanmäki oli todella positiivinen yllätys, yhdeksän ilmaista laitetta pienimmille ja minun nuorimmaisesta kuoriutuikin melkoinen huvipuistovelho. Vanhempi tytöistä oli arempi, mutta hänkin pikkusiskon mukana meni kaikkiin laitteisiin jopa minuakin uskaliaammin. Kahvikuppilaite tais olla ainoa maksullinen, mihin mentiin koko porukka. Se riitti mulle, ei mun pää ja vatsa kestä enää mitään huimapäiden vehkeitä. Vanhempi tytär meni miesystäväni kanssa kokeilemaan virtuaalista vuoristorataa ja se kuulemma oli hurjin kaikista. Selvisivät kuitenkin hengissä:)

Korkeasaaressa nähtiin yllättävän paljon eläimiä hellepäiväksi. Ehkä eniten mieleen jäi taas kerran riikinkukot, jotka patsastelivat pitkin käytäviä. Toisaalta myös karhut olivat tälläkin  kertaa tosi symppiksiä laiskimuksia ja karhulinnasta ei meinattu päästä ollenkaan eteenpäin.

Mun tytöt on niin reippaita ja jaksoivat kävellä tuntikausia molempina päivinä. Toki hotellissa sitten nukahtivat samantien, olin niin ylpeä. Nuorimmainen molempina päivinä alkoi väsähtämään lopusta, mutta kulki sitten välissä meidän aikuisten sylissä ja taas jaksoi muutaman askeleen.

Outfit meni aika perussettiä. Paita oli Ivana Helsingin (Tokmannille tehty mallisto) ja caprifarkut.  Toi paita on kokoa M ja ehkä vähän nafti rintojen kohdalta, mutta pidän siitä silti.

Ja täytyyhän mun sanoa, että mä olin itsekin onnellinen. Pitkän prosessoinnin jälkeen voin sanoa, että olen tyytyväinen parisuhteeseeni ja siihen millaisen mieshahmon lapseni ovat saaneet elämäänsä. Ihmisen joka välittää minusta ja heistä ja joka on avoimesti tunnustanut, että me kaikki kuulumme pakettiin

Ja että me voidaan tehdä näitä retkiä. Yhdessä. Ja huolehditaan kaikki toisistamme. Että seuraavaa retkeä odotellessa.

Lopuksi kesäiset terveiset mistäpä muualta kuin omalta takapihaltamme!