Kun katson eteenpäin

Toi on sitä rahkaa...;-)

Kirjoitin edellisessä bloggauksessa äidin hyvinvoinnista.
Tilannehan on aika pitkälle se, että minulla ei ole ollut aikaa eikä jaksamista kuntoilla vaikka jopa hommasin salikortin tammikuussa itselleni. Välillä aikaa ei ole edes ajattelemiseen:-)

Lasten isä ottaa lapsia todella vaihtelevasti itselleen, välillä vain osan ja välillä kaikki ja päivät vaihtelevat viikottain, joka on johtanut siihen, että en pysty suunnittelemaan enkä ennakoimaan elämääni yhtä  viikkoa pidemmälle. Ja tämä koko kuvio on stressannut mua niin paljon, etten ole oikein jaksanut edes kotona liikkua. Ja stressi on myös aiheuttanut väsymystä ja tietysti sitä sokerinhimoa.

Riitaisuus (exän puolelta) ja uhmaikäisen tasolle taantuminen joissain asioissa... ei ne enää mulle kuulu kerta erottu on.  Taidan olla vaan liian tuttu ja turvallinen läheinen ihminen kun mulle uskaltaa näyttää ne negatiiviset tunteet, juuri kuten pikkulapsetkin...mutta vaatiihan se oman työstämisen, että tuosta pääsee kokonaan irtautumaan. Varmasti terveelliset elintavat ja keskittyminen omaan itseen ja perheeseen on hyvä alku.

Mutta vaikka liikunta jäisikin vähemmälle, niin sitähän sanotaan että painonhallinnassa tärkeintä on se mitä syö. Ehkä kevään edetessä tulee enemmän liikuttua muutenkin ulkona. Paino on noussut kesän 2016 jälkeen varmaan 15 kiloa. Ensin miehen kriiseily mun opintovapaavuoteni aikana aiheutti sen, että uuvuin totaalisesti henkisesti sekä fyysisesti. Sitten kesällä 2017 miehen salamasauhde ja ero pisti minut valmiiksi uupuneen ihmisen totaalisesti polvilleni. Voin rehellisesti sanoa, että elin syksyn 2017 karkilla ja hiilarimätöllä. Ruoka ei maistunut eikä minulla ollut mitään tietoa ruokarytmistä. Jotenkin sain arjen pyöritettyä ja lapset ruokittua sekä hoidettua ja pidettyä itseni työnsyrjässä kiinni. Nukkuminen oli myös vaikeaa, ennenkuin saan lääkkeet avuksi.

Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että on aika ruveta pitämään huolta itsestäni. Monellakin eri tavalla. Olen aloittanut ihan vaatekaapin uusimisella, huulipunalla ja nyt viimeisimpänä sitten tämä ruokavalio on saatava ruotuun.  Pyörittelen mielessäni, että milläs "kuurilla" sitä lähtisi liikenteeseen. Kaikenlaista nyt on koettu, kuten mun entisen blogin lukijat saattaa muistaa. Tarvitsen ehdottomasti jonkun ruokavaliorungon, jotta saan tasaiset ruokailuvälit takaisin. Liian tiukkaa ei taas voi olla, kun ei ole aikaa tehdä itselle omia pöperöitä.

Multa löytyy superdieetin ohjeet vuodelta 2012 ja mietin, että pitäisikö niistä nyt koostaa joku ruokavaliorunko. Semmoisenaan tietty se ei mene, mutta mahdollisimman vähän modifioimista. Selkeää ja helposti muistettavaa kaupassa.

Tietynlainen elämänhalu on nyt alkanut palautumaan. Tottakai mietin vieläkin eroamme, mutta yhä enemmän keskityn tulevaisuuteen ja omaan jaksamiseeni.


No mutta suunta on tulevaisuuteen ja tietyllä tavalla tuntuu tosi houkuttelevalta se, että kaikki ovet on avoimet. Lasten kanssa olemme jutelleet koiran ottamisesta, nimittäin meille tuli vastaan allergiaperheisiin sopiva rotu "australian labradoodle". Kaikki me ollaan haaveiltu kotieläimestä, mutta lasten isä ei halunnut koskaan semmoiseen sitoutua.  Itsekseni mietin edelleen myös sitä, että kun koko rumba lopulta on ohitse, olen avoin uusille työpaikoillekin ja täytyisi opintojakin jossain vaiheessa jatkaa. Muutto toiselle paikkakunnalle työn perässä ei ole poissuljettu vaihtoehto.

Pääsiäisenä isommat lapset lähtevät isänsä ja ex-appivanhempien kanssa pohjoiseen. Virpomisviikonlopun olivat kotona. Tehtiin varmaan 50 virpomisvitsaa yhteensä kolmelle lapselle ja kylläpä sitä herkkua riittikin, koko talo oli täynnä.

Kaikenlaista hässäkkää siinä sattui, nuorimmainen hukkasi virpomisreissullaan herkkukorinsa ja sitä sitten etsittiin kissojen ja koirien kanssa.

Käytiin myös nuorimmaisen kanssa sushibuffetissa syömässä. Mun myöhäisen iän herkkulöytö on sushi ja onneksi 1/3 lapsista tykkää siitä niin saan ruokailuseuraa itselleni.

Uusi juttu, mistä kirjoitin jo aikaisemminkin, on talouden suunnittelu. Olen jaksanut keskittyä siihen enemmän ja vähemmän, mutta löydettyäni facebookista naisille suunnatun ryhmän jossa näitä asioita käsitellään, olen innostunut.

Aloitan pienillä säästöillä, rahastosäästämistä pariin eri paikkaan säännöllisesti. Tein tunnukset Nordnetiin ja siellä rahastosäästösopimuksen superrahastoon, jota on kehuttu. Tämän lisäksi menee ihan Nordean omaan rahastoonkin tietty summa kuukausittain. Jossain vaiheessa voi uskaltautua tekemään vähän uskaliaampiakin kauppoja. Elämä on kohtuullisen helppoa nyt, ainoat kiinteät kulut, mitkä juoksee on käytännössä asumiskustannukset ja vakuutukset. Auto on velaton ja moni muukin asia on järjestyksessä. Tuntuu kivan itsenäiseltä ottaa kokonaan vastuu omasta ja lasten elämästä. 

Ja hei mukavinta on se, että lapsetkin ovat vähän sopeutuneet nyt tähän. Isän ikävöiminen alussa on nyt vähän rauhoittunut ja minusta on tullut taas hyvis. Saan kotiin vähän nyt perheohjausta, jotta saadaan ne rutiinitkin toimimaan. Jotain pientä kuten viikkoraha (tiettyjä tehtäviä vastaan) ollaan otettukin käyttöön, mutta onhan tässä kaikenlaista. Yksin on niin eri kuin kaksin, vaikka silloin aikaisemminkin oli aika paljon yksin. Eikä tarvitse ahdistua jatkuvasta puhumattomuudesta ja tunnekylmyydestä vaan saa olla ihan oma itsensä. Että loppujen lopuksi kaikki menikin mun osaltani hyvin.


Mukavaa pääsiäistä