Mamma liitelee ja häslää

Elämä pyörii paljon lasten ympärillä ja esikoisen nepsyongelmat vievät kyllä paljon minunkin jaksamista. Vastapainoksi on pakko keksiä kaikenlaisia juttuja. Liikuntahan on mun elämässä ollut isossa roolissa viimeiset 20 vuotta, mutta viime syksyisen eron jälkeen on ollut todella vaikea löytää aikaa ja jaksamista säännölliseen liikkumiseen.

Tämä onkin raskauksia lukuunottamatta ollut pisin ja ainoakin aika aikuisiällä, jolloin en ole liikkunut säännöllisesti.

Tuntuu hurjalta ja aina tekis mieli aloittaa, mutta. Olen väsynyt, olen allapäin, olen hermostunut, aina on muuta tekemistä. Ja onhan se niinkin, että en minä voi noin vain lapsia jättää ja lähteä salille/lenkille. Lapset ovat isällään satunnaisesti ja hyvin huonosti ennakoitavisti, eli en voi myöskään sitoutua mihinkään säännölliseen lajiin. Että on siinä oikeita käytännön esteitäkin - vaikkakin myös väsymys, suru ja jaksamattomuus ovat niitä henkisempiä vaikuttimia.

Tänään riensin töihin aamulla ja kahvipöydässä kovalla tohinalla kerroin työkavereille, että nyt mulla on hirveä autokuume. Viime viikolla mulla oli hirveä venekuume. Toukokuussa oli koirakuume. Nämä kaikki kuvastaa sitä, että mulla on ylipäätänsä iso tarve muuttaa asioita mun ympärillä ja viedä elämää eteenpäin pois siitä menneestä.

Koska kaikkihan kotona muistuttaa mua menneestä ja yhteisestä entisestä liitosta, jopa tuo yöpöytä tuossa kuvan takana, puhumattakaan autosta jonka ostimme aikanaan jotta saimme esikoisen vaunut mahtumaan takapaksiin. Haluan muuttaa elämäni erilaiseksi, toteuttaa niitä haaveita joita avioliiton aikana vain panttasin sisälläni. Olla itsenäinen ja juuri minä. Päästää irti menneisyydestä. Sitähän se pitkälti on.


Jäin asumaan meidän yhteiseen taloon eron jälkeen. Mihin tahansa talossa katson, siellä näkyy ex-miehen kädenjälki. Moni asia muistuttaa minua myös kompromisseista mihin taivuin remontin aikana (oi jos olisin silloin tiennyt, että ero tulee vuoden päästä, en olisi niihin kompromisseihin suostunut). 

Nyt asiat on niin, että pala palalta muutan asioita itselleni sopivimmiksi. Kotia oman näköiseksi, ympäristöä minulle sopivammaksi. Oli se sitten uusi auto tai vene, ne ovat minun omia päätöksiäni. Päätin jäädä asumaan yhteiseen kotiin, vaikka olisin voinut päättää toisin. Nyt koti on kokonaan minun (tai pankin, omistan siitä vain neljäsosan nyt), saan tehdä just niinku haluan. Ja askel askeleelta edistän näitä muutoksia.

Ystävä sanoi, että mulla on taipumusta tehdä monia asioita yhtä aikaa eli niinsanotusti sählätä. Ja kyllähän se on tottakin. (Tää tatska ei liity asiaan muuten, kuin että olen menossa ottamaan itselleni perhostatskaa joka on yks näitä mun omia juttuja).

Toisaalta se on mun tyyli, monta asiaa yhtäaikaa ja jokainen etenee hiljalleen.  Joku toinen ottaa yhden asian kerrallaan ja hoitaa sen alusta loppuun - suotakoon hänelle se järkevä ja rationaalinen tapa toimia. Mä nyt toimin näin.  Niinsanotusti monta rautaa tulessa.

Ainiin toi mekko. Se on Ivana Helsingin mallistosta. Ostettu Tokmannilta :) Keväällä pistin paljon vaatetusta uusiksi, vuosiin kun en ole paljoa itseeni satsannut. Nyt onkin hyvä aika ollut satsata myös omaan itseeni. Ja kun voin tehdä päätökset omiin mieltymyksiini ja prioriteetteihini perustuen, tuloksistakin nauttii paljon enemmän.

Onko tämä nyt sitä itsenäisymisprosessia vai muuten vaan väsyneen ihmisen aivopieruja - en osaa kyllä sanoa. Toivoisin varmaan, että vähän molempia.