Ensimmäinen vuosi eron jälkeen

Monet sanovat, että ensimmäinen vuosi eron jälkeen on se vaikein. Ensimmäinen joulu, pääsiäinen, äitienpäivä, juhannus. Kun joka kohdassa mieleen palaa ne menneet pyhät perheen kesken. Myönnän miettiväni paljon myös sitä, millaiseksi lasten elämä tulevaisuudessa muokkaantuu. 

Minulla itselläni ei ole käytännössä ollenkaan sukulaisia ja tiedän, että jos joudun viettämään näitä pyhiä erossa lapsistani, vietän ne yksin. Ainakin siihen saakka kunnes joskus uusi kumppani astuu kuvioihin. Minulla ei ole sitä oman perheen tuomaa turvaa, että voisin mennä vaikkapa vanhemmilleni. Onneksi lasten isän vanhemmat ovat olleet minua kohtaan todella mukavia ja sanoneet, että tulen aina kuulumaan heidän perheeseen. Se on tärkeä asia minulle kuulla, kun lasten isä käytännössä haluaisi vain unohtaa minun olemassaolon.

Joskus minäkin löydän rinnalleni taas kumppanin, toivottavasti hänen kanssaan kuljemme sitten elämän loppuun yhdessä. Uuden suhteen aloittaminen aivan alusta on kuitenkin pitkä ja työläs prosessi ja näiden kokemusten jälkeen en ihan ketä tahansa huoli.

Sitä ennen on kuitenkin selvittävä nykyisestä tilanteesta. Surra surut ja ikävät pois, saatava normaali rytmi lasten kanssa pyörimään ja löydettävä jonkunlainen yhteinen sävel lasten isän kanssa.

Viikolla meillä oli ensimmäinen lastenvalvojakäynti. Ehdotuksemme olivat aika kaukana toisistaan, mutta paikalla oli lastensuojelusta henkilöitä joiden ”tuella” jaksoin viedä omaa agendaani läpi. Nämä eivät ole helppoja asioita, varsinkin kun niihin liittyy negatiivisia sävyjä (lapseen kohdistunut väkivalta, pettäminen, valehtelu ja asioiden salaaminen) jotka pitää aina muistaa huomioida. Että ei tässä ihan lähdetä normaalista erotilanteesta, vaan aika monenlaista ehti tapahtua jo aikaisemmin. 

Käyntejä tulee lisää, sillä eteneminen on hidasta. Onneksi näen, että meillä on siinä ihan selkeästi asiansaosaavia viranomaisia jotka saavat vietyä asiaa eteenpäin, vaikka me vanhemmat saatamme jäädä välillä riitelemään jostain.

Itse odotan vain sitä, että tämä kaikki on ohi. Tapaamissopimukset paperilla, koti mun nimissä, mulla uusi oma auto alla ja oma elämä, lasten isällä ei avaimia tänne eikä hänen tavaroitaan lojumassa. Että riidat ja väännöt on kaikki takanapäin. Ja että pystyn luottamaan, että lapset isällään ollessa ovat turvassa ja että heistä huolehditaan.

Sen jälkeen vietämme sitä joulua. Missä ja kenen kanssa, se on täysin auki. Täällä meidän omassa kodissa vai mummolassa. Vai lapset heittopussina sekä isän, että äidin kotona.

Eroperheessä kaikki on aivan erilaista. Kaikki täytyy miettiä uudelleen. Mikään ei koskaan enää tule olemaan samoin kuin ennen. Kenelläkään meistä.