Uusi alku

Tämä on aivan ihkauusi blogi. Viisi minuuttia vanha oikeastaan. Jouduin lopettamaan vanhan blogini eroon liittyvistä sivujuonteista johtuen, mutta koska rakkaus kirjoittamiseen vaan minulla säilyy, niin nyt jatketaan taas täällä.

Ikää on siis just silleen passelisti neljäkymmentä. Olen asustellut täällä Varsinais-Suomessa jo toistakymmentä vuotta, joten pahoittelen jos tekstin seassa vilisee jotain paikallista termistöä ja
lyhennettyjä sanoja. Sisämaassa syntyneenä ne häiritsevät itseänikin, mutta en voi vaan tälle taantumiselle mitään.

Lapsia jaloissa pyörii kolme kappaletta. Yksi taapero, yksi leikki-ikäinen ja yksi koululainen. Kaksi niistä on tyttöjä ja yksi poika. Jokaisella uhmaikä. Just nyt isommat ovat isällään ja pieni päiväunilla, joten sain oivan hetken mietiskellä uuden blogin nimeä. Kohta pitääkin lähteä jynssäämään lattiaa höyrypesurilla.

Mutta tämä blogi nyt aloittaa taas kerran elämässäni uuden vaiheen. Vaiheita on ollut paljon ennenkin.

0-20 vuotta elin bipolaarisen äidin kanssa josta sitten toivuinkin elämäni kolmannen vuosikymmenen verran, joka päätyi pitkään psykoterapiaan. Neljännellä vuosikymmenellä elin lasten isän kanssa, perustin perheen (tipahdin vauvakuplaan), johon siunaantui kolme ihanaa lasta, tein töitä ja ihan viimeisenä innostuin opiskelemaan.

Viidennen vuosikymmenen alettua lasteni isä päätti, että tämä on tässä ja hommasi uuden naisen. Siitä on nyt kolme kuukautta kun hän lähti ja jäin tänne lasten kanssa ihmettelemään, että mitä oikein tapahtui. Eiköhän tässä blogissa yhtenä isona aihepiirinä ole myös se, miten pettämisestä ja jättämisestä selviää. Ja miten siitä selviää nelikymppisenä keskellä ruuhkavuosia. Olen kyllä antanut ymmärtää itselleni, että sitä selviää. Puolet avioliitoista kun tuppaa päättymään eroon nykyään.

Mutta tästä lähdetään liikkeelle. Minä ja mun laumani <3