Poika harrastaa partiota ja koripalloa, tytär jumppaa/tanssia ja jalkapalloa, joten koulun jälkeiset illat rytmittyvät sen mukaan, onko harrastuksia vai ei.
Vuosi sitten, kun poika pääsi paikallisen meripartiomme sudareihin, myös me aloitettiin tyttöjen kanssa samassa lippukunnassa juuri alkaneessa perhepartiossa.
Itse olin jo muutaman vuoden haaveillut partiosta ja mikä sen parempi kuin lähteä lasten kanssa siihen toimintaan. Lasten isällä ei ole koskaan ollut mitään intressejä osallistua lasten juttuihin, joten häntä ei myöskään tietenkään tämä perhepartio ole kiinnostanut.
Nämä kuvat on meidän ensimmäiseltä leiriltä viime syksynä jolloin olimme siellä vain päivän!
Kesäleirille uskaltauduimme sitten jo ihan ottamaan teltan mukaan. Tokmannin teltalla ja makuupusseilla viihdyttiin sitten tyttöjen kanssa yksi yö tuolla Maskussa. Hurjan hauskaa se oli vaikka kaikki oltiin kotiin palatessa likaisia ja väsyneitä!
Ja se on myös sitä mukavaa aikuinen-lapsi yhdessätekemistä, mikä minusta kuuluu vanhemmuuteen. Toki Sinin ollessa vielä näin pieni useimmiten menee vähän säätämiseksi meilläkin!
Partiossa tehdään yhdessä myös muiden samanikäisten kanssa ja samanikäiset sieltä sitten pikkuhiljaa tosiaan siirtyvät sudareihin ja silloin onkin mukava kun on valmiiksi kavereita. Lähtijöiden tilalle tulee sitten uusia.
Itse olen ollut partiossa joskus lapsena, mutta homma jäi aivan kesken. Silti vuosikymmeniksi jäi ajatus sen aloittamisesta uudelleen muhimaan tuonne päänuppiin ja tässä me nyt sitten ollaan, koko perhe partiolaisia!
Partioaate on hyvä ja jokapäiväiseen elämään sovellettavissa. Ympäristö ja luontokasvatus, sekä hyvät tavat omaksutaan partiossa ihan pienestä saakka. Joten miksipäs ei? Tässä ne karjalanpiirakat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti