Marraskuukin alkaa olemaan takanapäin. Vielä joulukuu ja (pelottava) joulu. Voisikohan tehdä jo päätöksen, että vuodenvaihteesta lopetan märehtimisen ja keskityn tulevaisuuteen?
Olimme tänään lasten kanssa perhepartioryhmämme kanssa retkellä Turussa tutustumassa Turun tuomiokirkkoon, joka onkin hyvin kaunis. Eräs ryhmäläisistä ja myös minun hyvä ystävä, entinen perhekahvilan vetäjäkollegani, on yhdeltä ammatiltaan opas ja tuntee Turun historian todella hyvin. Lapsetkin tykkäsivät. Meillä oli lyhdyt mukana ja oli kiva tallustella pimeässä Turussa. Puhelin jäi kiireessä kotiin joten lyhtykuva otettu..omalla sohvalla.
Muuten lapset ovat olleet väsyneitä ja riitaisia. Takana on isäviikonloppu jonka jälkeen oli vain yksi kotipäivä ja isä halusi lasten arkitapaamiset siihen perään eli tiistaiksi ja keskiviikoksi. Itsekin ikävöin jo lapsiani tässä välissä.
Vaikkakin lapset vietiin päiväkodista tutun anopin luokse valmiin ruoan ääreen, niin selkeästi olisivat kaivanneet sen viikonlopun jäljiltä rauhoittumista kotona. No nyt se kostautuu. Isäviikonlopun jälkeen myös nukkumaanmeno on ollut vaikeaa eli rytmi mennyt sekaisin. Samoin eräs lapsista valittaa jo nyt tylsyyttä, että isän kanssa ei tehdä mitään paitsi pelata korttia ja katsota leffoja. Ei edes ulkoilla.
Johan minä ehdinkin ihmetellä, että minä ihmeen vuoden-isä-skarppaus tässä oli menossa, mutta taitaa homma palautua samanlaiseen saamattomuuteen mitä se aina ennenkin on ollut. Hieman nopeammin vain kuin aavistin.
Tämä erohomma vaatii kyllä paljon totuttelua. Itse en halua enää ottaa kantaa tai ohjata lasten isän toimintaa omien lastensa kanssa. Olen sitä vuosia joutunut tekemään ja nyt haluan eroon siitä. Sääli kyllä jos lapset siitä kärsivät pidemmän päälle, mutta täytyy mun sitten omalta osaltaan tsempata senkin edestä.
Lehmän hermoja kyllä kaivattaisiin tänne. Keskimmäinen tänään oikein kertoi kuinka isän uusi nainen on aina niin kiltti...no minä en kyllä ole aina kovin kiltti. Kyllä tätä laumaa saa ja joutuu komentamaan. Muistutin tytärtä että niin ne päiväkodin täditkin on kilttejä kunnes joutuvat komentamaan. Joku päivä uusi naisystäväkin joutuu komentamaan.
Mutta voisi sitä kyllä vähän vähemmän itsekin pauhata. Vuoden takaisesta tilanne on kuitenkin merkittävästi rauhoittunut kaikkien kannalta ja se on hyvä se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti